Siideri - "Pahis" pitkällä kaavalla

Kuusi eri omenapuuta, kuusi eri lajiketta, kuusi erilaista omenaa. Reseptiikkaa ja menetelmiä tuli tankattua Maltaisen blogista, joka on jokaiselle aloittelevalle siiderivalmistajalle korvaamaton väline. Ehkä tekstit pitäisi tallentaa omiin arkoistoihin, ettei mahdollisesti myöhemmin ilmestyvä siiderikirja aiheuta blogitekstien mystistä katoamista ja ohjeistuksen siirtymistä maksullisien painettujen kansien väliin :-)

Aloitetaan kuitenkin brändiasialla. Tämä on ensimmäinen kerta, kun oma visio yhdistyy mihinkään toteutukseen. Alla siiderin etiketti.

Panimon ensimmäinen etiketti - Jostain on lähdettävä liikkeelle. 

Maltaisen vinkkien mukaisesti koitin saada mahdollisimman tasapainoisen ja oman makuni mukaisen mehun, mistä hiiva voisi hoitaa loput maaliin saakka. Tästä innostuneena tein jokaisesta lajikkeesta oman mehunsa sähköisellä puristimella (Witt by Kuvings). Täysin amatöörinä tehdyssä maistikokeessa yritin arvioida kustakin lajikkeesta happamuuden, makeuden ja "pössiksen". Pössis tarkoitti arvioinnissani mehun yleistä fiilistä. Tein myös arviointia paljonko kunkin lajikkeen raakakilosta tulee karojen poiston ja huonojen kohtien poistamisen jälkeen mehustettavaa omenaa grammoissa ja punnitsin kuinka paljon testierästä tuli lopulta mehua. Näin sain kohtuullisen hyvän käsityksen kuinka paljon omenoita täytyy mehustaa ~22 litran käymiserään. Tieteellinen arviontipöytäkirja alla :-)

Semmoinen pöytäkirja

Lopulliseen sekoitukseen vaikutti kunkin lajikkeen sato, joten pyrin käyttämään parhaaksi arvioimani lajikkeet ensin niin paljon kuin niitä oli tarjolla. Tämän jälkeen täydennettiin seuraavaksi parhaalla jne, kunhan samalla huomioitiin makeiden ja happamien lajikkeiden jonkinlainen tasapaino. Päädyin ostamaan kaupasta pari kiloa ällömakeita omenia reseptiin mukaan nostamaan sokeripitoisuutta. Fiksumpi olisi mitannut vielä jokaisen lajikkeen ominaispainotkin testierän osalta, mutta ihan kaikkeen ei ajatuksenjuoksu riittänyt.

42kg mehustaminen pienellä sähköpäristimellä osoittautui 5,5h työrupeamaksi rouvan suosiollisella avustuksella. Omena on vieläpä kohtuullisen kehno mehustettava, sillä puristimen sisäinen siivilä tuppaa menemään tukkoon muussaantuvan omenan vuoksi ja sen puhdistaminen on 5min työ. Ristus mikä homma kaikkiaan. Ehkä seuraavalla kerralla mehustus käydään tekemässä kaupallisella puolella, tai hankimme ruuvipuristinmallisen vempeleen tätä varten.

Laitteisto viritetty valmiiksi

Kuvassa oleva musta sihti oli tukossa ensimmäisen desin jälkeen :-)

Puristetussa omenamehussa on kuiva-aineen poiston jälkeen vielä aika paljon kiinteää, isompikin sihti tukkeutuu äkkiä.

Laiskempi olisi jättänyt tämän vaiheen väliin, mutta halusin saada omenoista pois mahdollisesti homehtuneet kodat ja muut kummallisuudet, ettei käyminen häiriinny.

Tässä vaiheessa vielä nauratti - vajaa tunti takana.

Puristimen lopputuotos valutettiin vielä sihdin läpi pönttöön karkeimman sakan poistamiseksi. 5,5h aikana villihiivat olivat jo alkaneet käyttämään mehua ja pinnalla oleva vaahto oli aika messevää. Kuorin enimmät pois ennen hiivausta. Hiivaksi laitoin Mangrove Jack'sin M02 siiderihiivan ripottelemalla kuivahiiva suoraan mehun pinnalle. Vesilukon kiinnittämisen jälkeen vesilukko pulputti jo minuutin välein, joten ei tarvinnut kauaa miettiä lähteekö systeemi käymään. Aktiivisimmillaan vesilukko pulpahteli 3sek välein.

Mitäs siinä vaahtoot? Hiivaustakaan ei ole vielä tehty.

Kolmen viikon jälkeen vesilukossa ei enää näkynyt elämää, joten tavara lapottiin pienempään 20l astiaan kypsytystä varten. Pohjalla oli hyvin paljon omenan sakkaa, joten 22 litrasta jäi lopulta kypsytysastiaan vain 16,5l siideriä. Siideri vietiin kellariin noin +10C lämpötilaan kypsymään viideksi viikoksi. Kolmen viikon jälkeen kävin tekemässä 2l välipullotuksen 6,5g/l sokerimäärällä, jotta siiderin happotasoa pääsisi testaamaan ennen varsinaista pullotusta. Pullokäymisessä käytettiin Coopersin panimosokerista tehtyjä dropseja. Lopullisessa pullotuksessa käytettiin 10g/l sokerointia, eikä lopputulos ollut missään nimessä liian hapokasta.

Sakan raja näkyy selvästi FastFermentin jalkarenkaan yläpuolella. Tästä johtuen kannatti lapota perinteisin menetelmin ja olla käyttämättä FF:n alatiesynnytystä.

OG 1044
FG 1000
ABV ~5,8%

Lopputulos on luonnollisesti rutikuivaa, mutta 1-2 teelusikallista kylläistä sokeriliuosta lasiin sekoitettuna oman maun mukaan nostaa mukavasti uusia makuja esiin. Oikein hyvä brittityylinen siideri.

Pahis on henkisesti varattu talon rouvalle, joten herra ei ryystä niitä janoonsa. Rouvan juomatottumukset huomioiden pulloja on jäljellä vielä 2080-luvulla.