Olut - "Yrmy" Golden Ale
Ensimmäinen olut, eli Mangrove Jack's Liberty Golden Ale Partial Mask kit. Tämän lisäksi varasin puolisen kiloa vaaleaa spraymallasta, eli DME:tä antamaan hieman boostia prosentteihin. Paketissa oli mukana 3kg uutetta, noin 450g maltaita, katkero- ja aromihumalat sekä hiivana M36.
Sananen bändityöryhmältäheti alkuun. Sovitaan, että alla on kyseisen oluen etiketti, vaikka en sitä tällaisena koskaan käyttänytkään.
"Eniten vihaan tätä etikettiä. v.2.0 on paskin ever." |
Tämän etiketin logo on siis muutettu, joten ruudulla on juosten kustu v.2.0. Kissan naama on vedetty oilify-filtterillä syystä X, joten se on tarkoituksella ruma (piti selittää, ettei kyse ole liian pienen kuvan suurentamisesta), tulostin blurraisi sen joka tapauksessa. Alkuperäisessä etiketissä oli erään DeviantArt -taiteilijan sarjakuvamainen näkemys samasta aiheesta, enkä jaksanut pyytää lupaa kuvan käyttämiseen tuolloin. Toisaalta tämä oli viimeinen Yrmy laatuaan, joten ehkä seuraavassa "Alessa" - mikäli sellaista tulee - on hampaaton jurottava vanha ukko. Kuvan otan peilin kautta parin päivän rännin jälkeen.
Mennäänpä itse asiaan kommelluksineen.
Päätin tehdä mäskäyksen Anova sous vide-keittimellä, koska se on ylivoimaisesti helpoin tapa säätää lämpötilaa ja pitää se vakiona. Laitoin ylimääräisen sukan keittimen ympärille, ettei maltaita menisi keittimen sisään kohtuuttomasti. Sitten lämmittämään vettä. Anovalla tämmäisen vesimäärän lämmitys menee muutamassa minuutissa. Termostaatti säädetty 65 asteeseen.
Kilon pussi DME:tä, tästä käytetään puolet. Tavoitelämpötila keittimessä saavutettu. Toisessa kattilassa 3l vettä kiehautettuna. 500g olisi voinut yhtä hyvin liuottaa puoleen litraan vettä. Uutteiden kanssa vettä joudutaan joka tapauksessa lisäämään pönttöön, joten vesimäärällä ei tässä ollut suurta väliä. Päätin etten halua alkaa jäähdyttelemään lopuksi vierrettä, joten lähdin kikkailemaan niin, että voin lopuksi täyttää pöntön tavoitelämpöön hanakylmällä vedellä ja tarvittaessa vedenkeittimestä kiehuvaa lorauttelemalla.
Sen verran oli kotiläksyjä tehty, etten kaatanut DME:tä kiehuvaan veteen. Siitä olisi tarinoiden mukaan syntynyt eeppinen kuohu pitkin pöytiä. Vesi kiehui - otin liedeltä lämmöt pois ja kippasin jauheen sekaan. Tämän jälkeen sekoittelua.
Mäskäys kesti muistaakseni ohjeen mukaan tunnin ja oli niistä maltaista ainakin väriä irronnut jos ei muuta :-). En lähtenyt huuhtelemaan pussia, mutta puristelin sieltä mahdollisimman paljon nestettä ulos.
Sitten keittovaiheeseen ja katkerohumalat sisään omassa sukassaan.
Ja ei kun keittämään. En tiedä olisiko tuosta vedestä ollut mitään jäljellä tunnin jälkeen ilman kantta, mutta kannen pitäminen päällä oli luonnollisesti virhe. Ehkä se ei tässä niin haittaa, kun maltaista tuli vain murto-osa sokerista. DMS eli dimetyylisulfidi jäi näin ollen haihduttamatta piskuisesta mallasmäärästä. Fiksumpaa olisi ollut keittää ilman kantta ja lisäillä välillä kiehuvaa vettä joukkoon...
Meanwhile in DME-osasto. 3l kylmää vettä pönttöön, sen jälkeen noin 3l hieman jäähtynyt DME-liuos päälle - lämpötila noin 33C. Tähän aletaan liuottamaan 3kg mallasuutetta. Loraus kerraan samalla sekoittaen. Kyllä se sinne liukeni.
Aromihumalat välillä omaan pussiinsa, keittovaihe loppuun, humalapussit pois. Puristelin humalapussit kuiviksi.
Tämän jälkeen lisäilin ylempään käymisastiaan vuorotellen keitettyä vierrettä ja kylmää vettä, jonka jälkeen vierteen lämpö oli 22C. Lopuksi lappoaminen FastFermentiin käymistä varten. Vierteen ilmaus jäi pitkälti siihen, että ylempää käymisastiaa sekoiteltiin voimakkaasti eri kaatojen välillä ja lappo lorotteli vierteen alas. Koitin googlailla M36 tuotesivulta herättelyohjeita, mutta lopulta päädyin ripottelemaan hiivan suoraan vierteen pinnalle pussin ohjeiden mukaisesti.
OG 1054, joten lopputulos tulee olemaan jossain IVA-vahvuudessa.
Alla on hämmentäviä muistiinpanoja käymisen ajalta. Taulukon loppupäässä kuvaus pullokäymisen määristä ja maun kehittymisestä.
Hämärä muistikuva on, että olisin vienyt oluen heti pullotuksen jälkeen kellariin noin 12C lämpötilaan. Kun hapokkuus jäi hieman vaisuksi, niin toin niitä takaisin huoneenlämpöön joulun tienoilla. Olisi pitänyt tajuta jättää ne pullotuksen jälkeen pariksi viikoksi huoneenlämpöön.
Viimeinen pullo Yrmyä kumottiin helmikuun viimeisellä viikolla. Kotikaljamaisuus oli poissa ja lopputulos oli positiivisen puolella. Olut oli myös kirkastunut merkittävästi. Kypsytyksellä on selvästi tärkeä rooli.
Case Closed.
Jälkimaininkina kevyt Q&A palsta:
Q: Kannattaako käyttää Anovan sous-vide -keitintä tuollaiseen, missä sokerilitku kiertää lämmitysvastuksen läpi jatkuvasti? Eikö siihen vastuksen pintaan pala kiinni karstaa? Nimim. "Entä mun pihvit sen jälkeen?"
A: Olipa hyvä kysymys sieltä nimimerkiltä. Ei kannata käyttää Anovaa, ellet osaa puhdistaa sitä. Totta tosiaan kun Anova lämmittää omalla ~900W vastuksellaan sokerilientä, niin osa sokerista palaa kiinni vastuksen pintaan. Toisin sanoen vastuksen pinnalle jää mustaa karstaa, jonka irroitus voi tuntua työläältä. Jos olet joskus epätoivoisena huuhdella jäykkää kakkaa alas norjalaisesta alttarista ja viimein turvautunut liuotusratkaisuun niin saatat kokea turvallisuuden tunnetta siitä, että palaneen karstan poistoon on lääke. Upotappa karstainen vastus tovoseksi "Caustic sodaan", niin jopa rapisee hetken päästä karsta pois. Mitä tulee pihveihisi, niin toivottavasti pihvisi ovat asianmukaisesti vakuumipussissa eikä vastuksen saastainen lonkero kosketa lihasi pintaa. Karstaisella vastuksella menetät osan lämmitysvastuksen hyötysuhteesta, joten emme toivo sitä edes naapurin ostamalle erimerkkiselle sous-vide -keittimelle. Saati naapurille emme toivo.
Kommentit
Lähetä kommentti